Häpeä ei aina näytä häpeältä

Ensimmäisten yleisöluentojeni teemana vuosia sitten oli häpeä. Erään luennon otsikkona oli: Miksi piiloutuisit?

Kun puhumme häpeästä, moni ajattelee ihmistä, joka vähättelee itseään tai kokee olevansa muita huonompi.

Sellaistakin häpeä on.

Aika usein häpeä kuitenkin näyttää ulospäin joltakin aivan muulta.

Häpeä on yksi vaikeimmista tunteista. Jos kokemus omasta riittämättömyydestä, arvottomuudesta tai kelpaamattomuudesta on liian kivulias, sen ympärille rakentuu vähitellen suojia. Niiden tarkoitus ei ole huijata muita, vaan auttaa selviytymään.

Siksi häpeä voi pukeutua monenlaisiin naamioihin.

Joillakin se ilmentyy ylisuorittamisena. Ihminen kantaa vastuuta enemmän kuin jaksaisi, huolehtii kaikista, miellyttää, yrittää olla virheetön ja joka suuntaan tarpeellinen.

Toisilla häpeä rakentaa toisenlaisen kuoren: voimakkaan kontrollin tarpeen, vaativuuden, kovuuden tai halun hallita tilanteita – ja joskus myös muita ihmisiä. Ulospäin ihminen voi näyttää hyvin vahvalta, määrätietoiselta itsevarmalta, menestyneeltäkin. Hän saattaa vaatia paljon muilta, mutta kohdella itseään armottomammin kuin ketään muuta.

Kummassakin tilanteessa häpeä yrittää estää jotakin tulemasta näkyväksi.

Toinen suojaa itseään olemalla enemmän muita varten. Toinen suojaa itseään teflon-pinnalla. Kumpikin vakuuttaa: kaikki kunnossa. 

Ulospäin näkyvä käytös ei aina kerro koko tarinaa. Kontrolloivan ihmisen taustalla ei aina ole vallanhalu. Miellyttäjän taustalla ei aina ole pelkkä kiltteys tai ystävällisyys. Joskus taustoista löytyy yritys välttää häpeän kokemusta.

Terapiassa ei ole tarkoitus tai pyrkimys riisua kenenkään suojia väkisin. Ne ovat syntyneet syystä ja olleet joskus paras mahdollinen tapa selviytyä.

Mutta vähitellen tilalle voi syntyä jotakin uutta.

Kun häpeä saa tulla kohdatuksi turvallisessa suhteessa, suojille ei ole enää samanlaista tarvetta. Kontrollin tilalle voi löytyä joustavuutta, ylisuorittamisen tilalle voi tulla kokemus riittävän hyvästä,  miellyttämisen tilalle terveitä rajoja ja kovuuden tilalle myötätuntoa.

Tässä prosessissa ihmisen vahvuus ei katoa minnekään, mutta saattaa kyllä muuttaa muotoaan. Sen ei enää tarvitse suojata häpeää vaan se saa rakentua turvan, myötätunnon ja aidon yhteyden varaan.