Kuka tekee terapiassa työn?

Kuka oikeastaan tekee työn terapiassa?

Joskus asiakas tulee terapiaan toivoen, että terapeutti sanoo jotkut oikeat sanat tai löytää juuri sen avaimen, joka ratkaisee ongelman – mieluiten mahdollisimman nopeasti.

Joskus taas terapeuttina huomaan itse alkavani kantaa vastuuta asiakkaan muutoksesta enemmän kuin olisi tarkoituksenmukaista.

Terapia on yhteistyötä. Se tarkoittaa, että sekä terapeutilla että asiakkaalla on oma ja erilainen, mutta yhtä tärkeä tehtävä.

Terapeutin tehtävä ei ole korjata ihmistä, eikä se toki olisi mahdollistakaan. Sellaista kykyä tai valtaa terapeutilla ei ole. Sen sijaan terapeutin tehtävä on rakentaa tila, jossa muutos voi tapahtua.

Se tarkoittaa esimerkiksi turvallisen ja luottamuksellisen suhteen luomista, kokemusten kuuntelemista ja sanoittamista, uusien näkökulmien tarjoamista, ymmärryksen lisäämistä sekä tarvittaessa taitojen opettamista – kuten tunteiden säätelyn tai vuorovaikutuksen keinoja.

Terapeutti kulkee rinnalla. Hän voi valaista reittiä, mutta ei voi kulkea sitä kenenkään puolesta.

Vaikka terapeutti tuo mukanaan koulutuksensa, kokemuksensa ja osaamisensa, kukaan ei voi tehdä asiakkaan sisäistä työtä hänen puolestaan.

Asiakas on se, joka uskaltaa vähitellen kohdata vaikeita tunteita, tarkastella omia toimintatapoja, kokeilla uusia keinoja, huomata pieniä muutoksia ja palata harjoittelemaan uudelleen ja uudelleen myös silloin, kun vanhat toimintamallit tahtovat imaista takaisin totuttuun.

Joskus työ on ihan vain sitä, että tulee tapaamiseen silloinkin, kun tekisi mieli perua aika. Tai sitä, että huomaa ensimmäistä kertaa kehossaan jännittyvänsä, ennen kuin riita kotona alkaa. Tai että uskaltaa sanoa ääneen asian, jota ei ole koskaan ennen kertonut kenellekään.

Tutkimusten mukaan yksi vahvimmista onnistunutta terapiaprosessia ennustavista tekijöistä on hyvä terapeuttinen yhteistyösuhde. Siihen kuuluu luottamuksen lisäksi yhteinen ymmärrys tavoitteista ja siitä, mitä terapiassa ollaan tekemässä.

Kun sekä terapeutti että asiakas ymmärtävät omat roolinsa, työskentelystä tulee selkeämpää.

Jos asiakas odottaa terapeutin ratkaisevan hänen ongelmansa tai jos terapeutti ottaa vastuulleen asiakkaan muutoksen, prosessi ei etene.

Kun vastuu jakautuu oikein, asiakkaan toimijuus vahvistuu. Hänellä on lupa, mahdollisuus ja vastuu olla aktiivinen osapuoli omassa elämässään.

Entä jos ei pysty? Jos omat voimat tai kyvyt tai rohkeus eivät kerta kaikkiaan vielä riitä?

Ajatus omasta vastuusta tai aktiivisuudesta ei saa painaa ketään alas. Se ei ole tarkoitettu syyllistämään tai aiheuttamaan häpeää. Kukaan ei valitse traumataustaansa, hermostonsa toimintaa tai niitä selviytymiskeinoja, jotka ovat joskus olleet välttämättömiä.

Terapiassa ei ole kyse suorituksista tai täydellisyydestä tai "oikeanlaisuudesta". Riittää, että ihminen on valmis tutkimaan itseään, palaamaan yhteiseen työskentelyyn yhä uudelleen ja antamaan muutokselle mahdollisuuden.

Terapeutti tuo mukanaan tietonsa, taitonsa ja kykynsä kannatella vaikeitakin kokemuksia. Asiakas tuo mukanaan oman elämänsä, rohkeutensa ja halunsa ymmärtää itseään.

Kumpikin tuo oman persoonansa ja läsnäolonsa, yhteyden mahdollisuuden.