Kun puheeksi ottaminen pelottaa

Onko mielessäsi jokin asia, joka olisi tärkeä ottaa puheeksi? Jokin toive tai ajatus - jokin, joka on sinulle erityisen tärkeää, mutta jonka puheeksi ottaminen myös pelottaa… Pelottaa, miten toinen siihen suhtautuu.

Taustalla voi olla jo monta kokemusta siitä, miten vaikeista asioista puhuminen on aiemmin mennyt pieleen. Tilanteet ovat eskaloituneet riidaksi tai jompikumpi osapuolista on häipynyt paikalta, ennen kuin lauseita on saatu sanottua alkua pidemmälle.

Niinpä niin. Kunpa lopputuleman voisikin nähdä ennalta.

On totta, että vaikeiden asioiden puheeksi ottaminen on yleensä – no, vaikeaa.

Tarkkailemme ja tulkitsemme toisen ilmeitä ja eleitä nähdäksemme, miten hän sanomisiimme reagoi. Kohottaako kulmakarvaa, huokaiseeko, katsooko päin vai pois? Pyrimme kaikin tavoin tulkitsemaan, miten toinen sanomisiimme suhtautuu. Hyväksyykö, ymmärtääkö vai tuomitseeko?

Toivoisimme tietenkin, että toinen ymmärtää ja on mieluiten vielä myös samaa mieltä kanssamme. Ja jos niin ei sataprosenttisesti käykään, vetäydymme hirveän helposti kuoreemme. Parisuhteessa lakkaamme herkästi jakamasta sisimpäämme toiselle. Emme enää kerrokaan ajatuksiamme tai toiveitamme.

Vetäytyessämme alamme kuitenkin samalla hylätä itselle tärkeitä asioita pelätessämme, että emme kelpaakaan toiselle. Samalla se syö suhteen elinvoimaa.

Vaikeita keskusteluja on välillä käytävä. Emme pääse niitä elämässä karkuun, oli kyse sitten parisuhteesta tai työelämästä. Nekin, jotka viimeiseen saakka välttelevät puhumista syystä tai toisesta, päätyvät noihin keskusteluihin ennemmin tai myöhemmin. Siksi myös niiden harjoitteleminen on tärkeää.

Mielessäsi oleva tilanne on tuskin elämäsi ensimmäinen hankala keskustelu, eikä se ole myöskään viimeinen.

Hengitä, rauhoitu, ja hoida oma osuutesi mahdollisimman rauhallisesti mutta jämäkästi. Puhu omasta puolestasi – omasta kokemuksesta, näkemyksestä, tunteesta. Se on alku. Muista, että sinä olet vastuussa ennen kaikkea omista reaktioistasi ja toiminnastasi. Toinen osapuoli on vastuussa omistaan.

Joskus kysyn kirjoitustehtävän avulla uusilta pariterapia-asiakkailta, mitkä kaksi hankalaa keskusteluaihetta olisi tärkeä nostaa tulevissa tapaamisissa esiin. Samalla pohditaan, mikä noista aiheista keskustelemisen tekee vaikeaksi, ja onko omassa toiminnassa jotakin, jonka muuttaminen helpottaisi asiasta puhumista kummallekin. Joskus kyse on lopulta aika pienestä – äänensävystä, tavasta jolla asian nostaa esille tai omista vastareaktioista toisen reaktioihin.

Varsinkin parisuhteessa puhumattomuus kostautuu aina. Puhumatta jättämisellä voi toki halutessaan pitää piilossa arkoja aiheita, mutta hukata sekä parisuhteen yhteyden että itsensä. Kumpikaan niistä ei pidemmän päälle kannata.