Olla kotonaan kuin kotonaan

Kotonaan tietää, mitä lattialankkua täytyy varoa, jos ei halua herättää muita. Kotonaan tietää, mihin kohtaan sohvatyyny täytyy asettaa, jottei läikkyneestä kahvista jäänyt tahra näy. Kotonaan tietää, miltä puhdas pyykki tuoksuu ja täkin paino tuntuu.

Olla tuttu, turvassa ja tervetullut. Uskoakseni jokainen etsii elämässään tunnetta olla kotonaan.

Kotona olemisen tarve on jotakin hyvin sisäänrakennettua. Kaiken sisustamisen, kalustamisen ja remontoimisen tavoite on lopulta luoda paikka, jossa on hyvä olla. Kodin pitäisi olla maailman hälyltä suojassa oleva pesä, jonne voi paeta kuin lastenlaulun leijonanmetsästäjä: Ovi auki, ovi kiinni! Huh...

Uuden kodin etsijät eivät suinkaan suunnista pelkkien järjen äänten mukaan. Tarve saa ihmiset liikkeelle, hinta monesti ratkaisee, mutta myös oikean tunteen syttymistä odotetaan.

Halutaan ostaa viihtyvyyttä, asunto, joka tuntuu  kodilta. Valo tulee tuolta, tätä seinää voisi siirtää. Tähän tulee nojatuoli, jonka viereen nostetaan lehtikori.

Harva sisustaa kotinsa pelkillä uusilla, huonekalutehtaalta tuoksuvilta mööpeleillä. Vanhasta haetaan vähän särmää, nostalgiaa ja muistoja.

Pappipariskunta Johanna ja Juha Tanskan mukaan kodin vanhoissa huonekaloissa on jotakin samaa kuin ikääntyneissä ihmisissä. Molemmat ovat nähneet paljon, saaneet kolhuja, kuluneet ja hiutuneet. Ne ovat muuttaneet ja kestäneet kuitenkin.

"Ehkä siksikin vanhat esineet kiehtovat meitä: ne vertautuvat ihmisen elämään. Näemme niissä itseämme. Ne ovat inhimillisiä. Ne ovat armollisia", Tanskat kirjoittavat meditatiivisessa sisustuskirjassaan Talo minussa, minä talossa.

Tavalla tai toisella kotimme viestii, keitä olemme ja keiden joukkoon kuulumme. Koti on ainutkertainen kuva yksilön ja perheen elämäntarinasta.

Saksalaisen filosofin Ernst Blochin mukaan kodin kalustus paljastaa asujan persoonan ja tavat. Esimerkiksi seurallinen ja ulospäinsuuntautunut ihminen varaa huoneeseensa paljon istuimia. Toisenlaista viestiä antaa puolestaan huone, josta puuttuvat pehmeät tuolit, mutta jonka seiniä peittävät tarkkaan harkitut taideteokset.

Muutaman kymmenen vuoden takaisessa huonekaluliikkeen iskulauseessa kehotettiinkin: "Katsokaa huviksenne, vastaavatko huonekalunne sitä nimeä, mikä on ovessanne".

Kotona olemisen tunne on tarpeellinen, mutta aina ei syystä tai toisesta mahdollinen. Kotonaan voi onneksi olla muuallakin kuin kotonaan. Vieraanvaraisuus on siunattu taito tehdä toiselle kotoisa olo.

Uskon, että tavalla tai toisella ihminen kantaa mukanaan entisiä kotejaan sekä koteja, joissa on saanut tuntea olevansa kotonaan.

"Ei kotini ole siellä, missä asun, vaan siellä, missä minua ymmärretään", kuuluu Christian Morgensternin tuttu, ajaton mietelmä.

Psykoanalyysin mukaan kodin ullakko kuvastaa arjen huolia ja pelkoa. Ullakko on myös varasto niille mukaville muistoille, joiden pariin haluaa palata. Kellarista tulevat äänet kantautuvat puolestaan menneestä. Mieli torjuu kellarin äänet helpommin kuin ullakon äänet. Molempia silti tarvitaan.

Tanskan pariskunnan mukaan se, joka kohtaa ihmisen, jonka kanssa myös ullakolla ja kellarissa on turvallista kulkea, on saanut lahjan. "Sitä vain tietää: tämä se on."