Suurikin oivallus on vasta alku

Isokin oivallus on lopulta vasta kuin pieni verso, joka nostaa päänsä maaperän pinnan yläpuolelle. Oivallus voi joskus olla järkytys, joskus valtava helpotus. Vähitellen tuota oivallusta lähdetään koettelemaan arjessa ja arjen tilanteissa.

Oivalluksen jälkeinen tärkeä kysymys on, mitä tämä tarkoittaa minulle arjessa - eikä vielä sittenkään voi lähteä puskemaan ja prässäämään itseään, että nyt kun olen tämän tajunnut, on pakko pystyä muuttamaan kaikki tai toimimaan kokonaan toisin.

Ei se vain mene niin. Siihen emme useinkaan ole vielä valmiita. Ymmärtäminen ja kykeneminen ovat eri asioita.

Oivalluksen jälkeinen arki on hidasta opettelua ja harjoittelua.

Oivallus on ehkä enemmän suunnanmuutos kuin vielä muutos itsessään. Oivallus muuttaa katsetta:  ennen ei nähnyt jotakin elämässään ja nyt näkee.

Mutta vaikka jo näkee, se ei vielä silti tarkoita, että hermosto, tunteet, tavat tai ihmissuhdedynamiikka olisivat muuttuneet.

Itse asiassa oivallus voi tehdä arjesta hetkellisesti vaikeampaa. Kun alkaa nähdä vanhan toimintatapansa, sitä ei voi olla enää näkemättä. Kuitenkaan uusi tapa ei ehkä vielä onnistu. Syntyy ikään kuin välitila: vanha ei enää tunnu oikealta, mutta uusi ei ihan vielä kanna. Se on inhimillinen oppimisen vaihe.

Oivallus on kuin ensimmäinen pieni, vihreä taimi. Siemen on ollut maassa jo pitkään: kaikki eletty ja koettu, terapiassakin ehkä jo tutkittu ja yhdessä kannettu. 

Oivallus on ensimmäinen näkyvä merkki siitä, että jotakin on alkanut itää. Sen jälkeen tuo verso tarvitsee aikaa, valoa ja vettä – kasvun vaalimista. Sitä ei voi vetää varresta, että se kasvaisi nopeammin. 

Valo voisi kuvata esimerkiksi myötätuntoista asennetta itseä kohtaan. Oivalluksen jälkeinen muutos ei ole tahdonvoiman projekti vaan ennemminkin turvallisuuden, toiston ja harjoittelun prosessi. Siihen tarvitaan ymmärrystä ja toki joskus sinnikkyyttäkin. 

Verson kaipaama vesi puolestaan voisi edustaa kaikkea sitä, mikä virkistää ja ravitsee, siis jotakin, mikä antaa voimavaroja. Silloin, kun teemme töitä itsemme parissa, prosessiin kuuluu tärkeänä osana myös mukavista asioista kiinni pitäminen. Aivan kuin muutenkin elämässä tarvitaan tasapainoa kuormituksen ja palautumisen välillä, niin myös oman elämän muutosprosesseissa.