Tekosyytkin ovat oikeita syitä

Taas on se ihana aika vuodesta, kun on kiva aloittaa jotakin uutta. Uusi vuosi tuo mukanaan luontevan kohdan katsoa omaa elämäänsä vähän "sillä silmällä" - mitä haluaisin elämääni lisää tai mitä vähemmän, mihin haluan varata aikaa ja mihin käyttää energiaani - toisin sanoen, mitä muutoksia haluaisin elämässäni tehdä ja saada aikaan uuden vuoden myötä.

Tavoite voi olla hyvinkin kirkas ja merkityksellinen: haluan liikkua enemmän, haluan tehdä vähemmän ylitöitä, haluan olla rehellisempi ihmissuhteissani, haluan palata rakkaan harrastuksen pariin, joka on kiireessä jäänyt sivuun tai antaa enemmän aikaa rakkaille ihmisille.

Ja sitten tulee arki. Hyvätkään aikomukset ja kirkkaaksi kiillotetut tavoitteet eivät lähtökohtaisesti kaadu niinkään motivaation puutteeseen kuin väsymykseen, kiireeseen, huoleen, toisten ihmisten tarpeisiin tai omiin vanhoihin tottumuksiin ja selviytymiskeinoihin.

"Juuri nyt en jaksa."

"Tämä on huono hetki."

"Muiden tarpeet ovat tärkeämpiä kuin tämä."

"Palaan tähän joskus myöhemmin."

Joku voisi kutsu näitä tekosyiksi, mutta minusta ne ovat kyllä ihan oikeita syitä. Ne kertovat sekä jotakin olennaista siitä, mitä elämässä juuri nyt on meneillään että siitä, mikä tahtoo tuppautua tavoitteiden ja muutostoiveiden esteeksi. Siksi näihin niin sanottuihin tekosyihinkin on syytä suhtautua ihan tosissaan.

Psykologisessa tutkimuksessa puhutaan itsesäätelystä ja stressin ja selviytymisen arvioinnista, jota ihminen tekee jatkuvasti, usein tiedostamattaan: Onko minulla tässä hetkessä riittävästi voimavaroja tai rahkeita tähän?

Joskus on aivan aiheellista todeta, että ei ole. Silloin tavoitteesta vetäytyminen ei ole niinkään epäonnistumista. 

Suojaava vetäytyminen syntyy ylikuormituksesta, jolloin hermosto on kierroksilla, keho väsynyt ja mieli täyteen buukattu. Silloin tarvitaan puskemisen sijaan ennemminkin lepoa, myötätuntoa, rajoja ja ehkä tavoitteen pienentämistä (ei hylkäämistä). Jos sivuutat olon ja pakotat itsesi eteenpäin, hinta maksetaan usein myöhemmin uupumuksena, ärtymyksenä tai kehon oireina. 

Mutta eivät kaikki tekosyyt ole samanlaisia. Osa niistä suojaa, mutta osa sen sijaan sabotoi.

Toisenlainenkin tekosyy kuulostaa järkevältä, mutta erityisesti silloin, kun on kyse jostakin merkityksellisestä.

"Teen tämän sitten, kun olen valmiimpi."

"En ole vielä tarpeeksi hyvä."

"Nyt ei ole sopiva hetki."

Silloin ihminen viivyttää tai estää itseään toimimasta suojautuakseen epäonnistumisen, häpeän tai riittämättömyyden kokemukselta. Niinpä valintaa ohjaakin ennen kaikkea pelko. Sen pyrkimys on kyllä suojella minäkuvaa, mutta samalla se kaventaa elämää joltakin itselle tärkeältä. 

Voit kokeilla alla olevaa harjoitusta tutustuaksesi sinun haaveidesi ja tavoitteidesi tielle tuleviin esteisiin.

Ota paperia ja kynä. 

1) Kirjoita tavoite. Mitä oikeasti haluat tänä vuonna? Ei sitä, mitä pitäisi haluta, vaan sitä, mikä tuntuu aidosti tärkeältä.

2) Listaa kaikki syyt, jotka saattavat tulla tavoitteesi tielle - oli se sitten väsymys, muiden tarpeet, kiire tai muu ketutus. Kirjoita ylös ihan kaikki, mitä mieleen juolahtaa, myös ne, joita olet kutsunut tekosyiksi.

3) Vastaa sitten jokaiseen: Miten toimin tuossa tilanteessa? Mikä ajatus auttaa siinä hetkessä? Mitä tai kenen tukea tarvitsen? Miten voin ennakoida tätä tilannetta?

Esimerkiksi: Kun olen väsynyt, pienennän tavoitetta - en hylkää sitä.

Kun pelkään epäonnistumista, muistutan itseäni, miksi tämä on minulle tärkeää.

Kun en ehdi tehdä kaikkea sitä, mitä suunnittelin, teen edes 10 prosenttia siitä, mitä ajattelin.

Tavoitteet eivät kaadu niinkään laiskuuteen, itsekurin puutteeseen tai heikkouteen vaan siksi, että elämä ihan oikeasti on usein aika monimutkaista. Omiin syihin ja tekosyihin tutustuminen voi auttaa muokkaamaan niistä tienviittoja esteiden sijaan.